Olutsnobismia, osa I

Joulun odotus on hyvä aloittaa maistelemalla jouluoluita. Tällä kertaa  kausi käynnistyi Ayingerin Weizen-Bockilla.

Ayingerin olut poikkeaa hieman jouluoluiden linjasta, sillä se on valmistettu vehnästä – monet panimot nimitttäin myyvät vehnäoluitaan kesäisin. Se ei silti tee siitä yhtään huonompaa.  Maku on hedelmäinen, hieman makea ja aavistuksen kirpeä.  Alkoholi lämmittää mukavasti, mutta ei kuitenkaan maistu. Jälkimaku viipyy suussa pitkään.  Tätä tulee todennäköisesti hankittua uudestaan. Muiden maistelemieni Ayinger-panimon tuotteiden tavoin myös Weizen-Bock on laatuolut.

Toinen illan oluista, Laitilan Kukko Portteri, ei varsinaisesti kuulu jouluoluiden kategoriaan. Tyylinsä puolesta se kuitenkin sopii joulunodotustunnelman kohottajaksi.

Oluen maltainen tuoksu suorastaan kutsuu seurakseen jotain jouluisen makeaa särvintä tukemaan juoman täyteläistä makua. Pitääpä testata aattopöydässä lanttu- tai porkkanalaatikon kyytipoikana tai vaikkapa laitilalaisen Tiihosen leipomon setsuurin kaverina.

Hyvää musaa podcastina

Kyy-radio on näköjään julkaissut pari päivää sitten uuden podcdastin. Siis mitä? Tekijöiden mukaan: “mix tape magik from the members of Kemialliset Ystävät”. Eli jumalaisia saundeja ja kissan tassuttelua vanhan Fordin katolla. Untoblog suosittelee!

Musiikkia kulttuuriradikalismin aikakaudelta

Oho! Spermin Shh!-levy julkaistaan vihdoin uudelleen. Ja vieläpä vinyylinä.  Tämä vuonna 1970 alun perin julkastu levy jos mikään on yksi suomalaisen undergroundin merkkipaaluista. Tai ainakin niin väitetään. Pahimmillaan levy voi olla ajan hampaan purema tekele, jonka mainetta on nostanut lähinnä mahdottomuus saada sitä omiin käsiinsä. No, ehkä jo lähitulevaisuudessa itse kukin voi arvioida,  onko levy maineensa arvoinen.

Psychocandy

Musiikin historia on varsinainen aarreaitta. Yleensä harmittaa, että ei tunne siitä kuin murto-osan tai tietää vain ne kaikkien muidenkin tuntemat kohokohdat. Toisaalta, mikä on sen hienompaa kuin löytää jokin klassikko, jonka nimi ei ole Beatlesin, Coca-Colan tai Jeesuksen ohella yksi maailman tunnetuimmista brändeistä, mutta jonka musiikkia kuunnellessa löytää aivan uusia ulottuvuuksia.

Viimeisin tällainen löytö on The Jesus and Mary Chainin Psychocandy vuodelta 1985. Levyn musiikki on harvinaislaatuinen yhdistelmä pop- ja meluestetiikkaa. Kappaleet ovat jumittavan hypnoottisia tai ne perustuvat yksinkertaisiin mutta tarttuviin melodioihin, jotka miltei hukkuvat korviasärkevän särövallin ja kitaran kierron alle.  Sekään ei haittaa, että kappaleet ovat hieman samasta puusta veistettyjä,  sillä niiden toteutus on aivan omaa luokkaansa.

Bad Vugum -aarteita YouTubessa

Joskus 90-luvulla VHS-kasettina julkaistu Bad Vugumin  From B to V -musiikkivideokokoelma löytyy näköjään YouTubesta. Hyvä näin, sillä alkuperäistä kasettia ei saa käytännössä enää mistään. Videoilla esiintyy joukko Bad Vugumille levyttäneitä bändejä, mm. Keuhkot, Circle ja Sweetheart.

Vielä 90-luvulla yhdistin Bad Vugumin nimen lähinnä Cmx:ään. Sittemmin olen oppinut, että Bad Vugum oli viime vuosikymmenen tärkeimpiä suomalaisia marginaalisempaan musiikkiin keskittyneitä levy-yhtiöitä, joka julkaisi kiitettävän läjän hienoa musiikkia mitä erikoisimmilta bändeiltä. From B to V on hyvä johdatus näiden bändien musiikkiin ja ilmiöhin suomalaisen valtavirran ulkopuolella.

Maistiaisiksi Circlen Kyberia, jonka on ohjannut Mika Taanila.

Käsittämätöntä taidetta

Minna Lindgren arvostelee Uuden Suomen kolumnissaan sitä populistista hokemaa, ettei taidetta tarvitse ymmärtää: “kaiken maailman tauluista ja kirjoistakin saa kuulemma sanoa mielipiteensä, vaikka ei ymmärtäisi mitään.” Vasta ymmärtämisen vaatima vaiva tekee Lindgrenin mielestä teoksesta kiinnostavan.

Myös saksalaisfilosofi Theodor W. Adorno pohti samaa kysymystä vuonna 1970 postuumisti ilmestyneessä Esteettisessä teoriassaan. Adornon mukaan teoksia ymmärtämällä ei kuitenkaan pidä hakea suurempaa taidenautintoa, taiteen tarkoitus kun ei ole olla hyödyksi tai iloksi ihmisille. Taideteoksia ei myöskmään pitäisi typistää sanomaksi. Tehtävänä on ymmärtää taiteen käsittämättömyyttä.

Parempia valokuvia

Digital Photography Schoolin blogi on paras löytämäni digitaaliseen valokuvaukseen ja sen eri tekniikoihin johdatteleva nettisivusto. Blogissa julkaistaan lähes päivittäin erilaisia oppaita ja kuvakatsauksia. Tänään julkaistussa artikkelissa 15 Stunning Images Using Blur to Portray Movement käsitellään pitkän valotusajan ja liikkeen vuorovaikutusta.

Joskus haluttua efektiä ei kuitenkaan saa aikaiseksi, ja koko kuva tärähtää:

Jätekäyttäytymistä

Melko kauan kun olen jo maailmaa kiertänyt, asuntoni nurkkiin ja varastoihin on kertynyt kaikenlaista tavaraa, joista olen yrittänyt irtaantua. Tarjosin huonekaluja ja esineitä kirpputorilla poisannettavaksikin, mutta vielä vintilläni odottaa uutta kotiaan mm. tv-taso, televisio ja kastelukannu. Jos olisin toiminut kuten naapurini, olisin käynyt yön pimeyden turvin jättämässä tavarat roskasäiliöiden viereen – tällä hetkellä siellä lojuu ainakin parin viikon sateita itseensä imenyt sininen kangassohva – mutta en millään kehtaa. Eihän niissä edes ole mitään vikaa, autottomana kaupunkilaisena minun on vain vähän hankalaa kuljettaa niitä minnekään kierrätyskeskukseen, on miltei motissa tavaroidensa kanssa. Saman ongelman parissa näköjään pyöritään Berliinissäkin, mutta ehkä minä ne vielä jonain päivänä saan toimitettua eteenpäin.

Sataa ja kohta salamoi

Ulkona sataa kaatamalla. Parempi pysyä sisällä ja vaikkapa katsoa televisiosta  Salamasodasta kertova Katso ihmistä.

Mitä tapahtui todella?

Kävin eilen katsomassa Uli Edelin elokuvan Baader Meinhof Komplex.  Koska Edelin ohjaus on monissa arvioissa luokiteltu yritykseksi purkaa Saksan traagista lähihistoriaa, oli yllättävää kuinka perinteinen yhdistelmä draamaa ja toimintajännitystä elokuva lopulta oli. RAF:n ja vasemmistoradikalismin kehitystä toki selitetään perinteisten arvojen murtumisella, kuvilla USA:n toiminnan herättämästä vastustuksesta ja yleisellä epääluulolla porvarillista aatemaailmaa kohtaan, mutta elokuvaa katsoessa taustan unohtaa helposti.  Tietenkään elokuvasta ei olisi tullut järin katsojaystävällistä, mikäli siinä olisi pohdittu tarkemmin, mitkä olivat RAF:n varsinaiset motiivit ja tavoitteet ja millaiseen ajatteluun heidän toimintansa  perustui. Samansuuntainen havainto ja muita kiinnostavia kommentteja Baader Meinhof Komplexista löytyy verkkolehti Megafonissa julkaistusta artikkelista Vasemmistokompleksien äärellä.