Pääsiäisen jälkiä

Olisikohan tuosta mennyt ilves? Vai norsu?

Olutsnobismia – osa 3

Tämäpä mukava yllätys! Olin kuullut Aventinuksen vehnäbockista paljon hyvää, mutta silti olut ylitti ensi maistamalla kaikki odotukset.

Aventinusta voi pitää tyyliltään ja maultaan belgialaisen alen ja vehnäoluen yhdistelmänä.  Ensin oluessa maistaa vehnäoluelle ominaisen banaanin ja sitruksen. Sen jälkeen makuun hiipii makeutta ja maltaisuutta, ehkä hieman omenaa.  Pitkä jälkimaku on kirpeän hedelmäinen. Kokonaisuutena erittäin toimiva olut.

Viikon levy: Ghédalia Tazartès – Repas Froid

Ghédalia Tazartèsin uusi levy Repas Froid (Tanzprocesz) antaa salaperäisen vaikutelman. Itse levy on täysin musta, ja se on pakattu mustaan pahvikoteloon.  Levyssä ja kotelossa ei ole lainkaan tekstiä, eikä paketin mukana tule minkäänlaista vihkosta.  Kannessa on sentään pieni valkoinen tarra, johon on kirjoitettu artistin ja levyn nimi.

Repas Froid on julkaistu tänä vuonna, mutta kuulopuheiden mukaan levyn kappaleet on äänitetty samoihin aikoihin kuin Une éclipse total de soleil, eli 1970- ja 80-lukujen taitteessa. Uutukainen  muistuttaakin monin tavoin Ghédalian varhaisempaa mestariteosta ja sijoittuu jonnekin kokeellisen musiikin ja klassisen avantgarden välimaastoon.

Tazartès käyttää musiikissaan elektronisia ääniä, nauhaluuppeja ja mitä erilaisimpia äänilähteitä, esimerkiksi linnunlaulua ja höpöttäviä lapsia. Kaikista olennaisin osatekijä on kuitenkin Tazartèsin laulu, jossa kuuluu vahvasti arabialaisen perinnemusiikin vaikutus.  Lopputuloksena on yksinkertaisesti lumoava, hypnoottinen ja häkellyttävän hieno esitys.